rv 29+1

Voi jestas tuota eilistä päivää, meinas tällä mammalla lähteä järki. Oon kärsiny tän raskauden aikana useista virtsatietulehduksista ja mulla olikin siinä sit parin päivän aikana ollut tulehdukseen viittaavaa oireilua. Eilen aamulla olosta tuli entistä tukalampi ja olinkin 100% varma, että tulehdus on jälleen päällä. Siinä sit yritin soittaa terveyskeskukseen ja tuli siinä jonotettua linjoilla tunnin ajan, jolloin mullaki sit lopulta katkes pinna. Soitin siitä sit seuraavaks neuvolaan ja onneks  heil oli siinä sen verran aikaa, et sain mennä siellä käymään ja antaa näytteen. En ollu kerinny pidätteleen sen verta kauan aikaa sit vissiin, kun näytteestä ei käynyt ilmi muuta kuin se, että leukkarit olivat vähän plussalla - varsinaista tulehdusta ei siis ollut sen mukaan. Päädyin sitten viemään uuden näytteen terveyskeskukseen (heti kun mieheni saapui autonsa kanssa mua kyyditsemään) ilman mitään ajanvarauksia. Siinäkään näytteessä ei sit ollut kuulemma mitään? En siis yhtään ymmärrä. Ehkä käyn joku aamu viemässä sinne uuden näytteen ihan varmuuden vuoksi, tää olo meinaan viittais mun mielestä tulehdukseen, ainakin eilisen kirvelyn ja mahakivun perusteella. En sitten todellakaan tiedä. Ihmeellinen on raskaana olevan naisen keho.

Olin kyl eilen siis niin fyysisesti ja henkisesti loppu useiden puhelinsoittojen ja tunnin mittaisten jonotusten sekä pissanäytteiden kuskaamisen jäljiltä. Oli kyl niin semmoinen olo, että hitto vieköön, menis vaan tää päivä kokonaan ohitse. Välillä on kyllä niin nuutunut ja turhautunut olo, kun tulee oltua niin paljon yksin kotona tekemättä mitään eikä minnekään täältä oikeen pääsekään. Lenkkeilykin on jäänyt nyt oikeastaan kokonaan, kun paikkoja kolottaa niin kovin. Mahan viiltelyt on jotain ihan älytöntä särkyä, että ei paljoo liikkuminen siis huvita, vaikka hyväähän se tekisi kropalle sekä päänupille. Olis kyl niin ihanaa päästä lähtemään täältä kotoa välillä pois, olispa itselläkin auto käytettävissä. Eilenkin piti tavata vanhoja koulukavereita, mutta meni tuo hieman puihin tuon eilisen härdellin takia.

Huh. Nyt loppui angsti. Onhan mulla ollut tänään siis ihan mahtava päivä. Mun ihanista ihanin masuystävä tuli meille kylään. Hän on siis myös raskaana ja laskettu aikakin on vain muutamaa päivää edellä mun omaani - hyvin käsi kädessä ollaan siis kuljettu tämä raskaus kaikkine vaivoineen ja onnellisuuksineen. Molemmat ollaan myös ensi kesän morsiamia, joten on ihanaa, kun voi jakaa kaikkia tuntemuksiaan toisen samassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa. Hän, jos kuka siis ymmärtää näitä munkin oikkuiluja. :) tehtiin tän mun mammakaverin kanssa pizzaa ja lämpöisiä voileipiä ja hän oli tuonut karkkeja ja keksejä mukanaan - oli siis todellinen mättöpäivä, vaikkakin voileivät ja keksit jäivätkin koskemattomiksi. Ryystettiin molemmat ihan onnessamme kylmää rasvatonta maitoa, joka onkin ollut meidän molempien suurinta herkkua nyt raskausaikana. Oikeaa jumalten juomaa, sanoisin.

Hän toi mukanaan myös vauvanvaatteita, sillä hänellä on niitä ollut kuulemma ihan liikaa. Otinkin nyt lainaan ison kasan pienikokoisia vaatteita, joita mulla ei tähän asti oo oikein ollutkaan. Hän oli kutonut myös meidän pikkuselle villasukat, oli tosi suloiset ja ihanat. Arvostan kyllä äärettömästi kaikkea itse tehtyä. Harmi, että ite oon unohtanu tuon kutomisen jalon taidon. Vastavuoroisesti annoin hänelle vauvansukkia, närästyslääkettä ja Vauva-lehtiä luettavaksi. Heh.

Tuosta närästyksestä tulikin mieleeni, että se on loppunut nyt multa ihan täysin. Sain viime neuvolalääkärikäynnillä  reseptilääkkeen tuohon närästykseen ja kas kummaa, ei oo närästäny hetkeekään sen jälkeen, kun aloitin tuon kuurin! Tuo lääke on täysin turvallinen raskaana oleville, joten sitä ei tarvitse pelätä. On ollut kyllä niin ihanaa, kun ei ole tarvinnut kärsiä enää siitä kamalasta poltteesta 24/7.

rv 29+0