rv 28+0

On taas vierähtäny hetki aikaa viime postauksesta, mutta on ollut sen verran kiireistä tässä, että en olis millään kyl kerinnyt kirjottelemaan. Oltiin mun miehen kanssa torstaina päiväristeilyllä ja olihan siel mukavaa mässäillä menemään buffetissa, mutta kyl siinä aikakin alkoi käydä pitkäksi. Pelikoneita tuli pelattua vähän turhankin ankarasti eli kiintiöt tuli kyl täyteen sen suhteen. Vauvakin tuntui pitävän laivailusta, sen verran taas riehui masussa.

Lauantai oli kyl ihan mahatava päivä mulle, sillä pääsin tapaamaan ison joukon odottajia. Nää odottajat ei ollu kyl ketä tahansa odottajia, vaan me ollaan luotu yhden foorumin pohjalta oma facebook-ryhmä, jossa me sitten kirjoitellaan kaikesta raskauteen liittyvästä kuin myös liittymättömästäkin. Meillä on ihan mahtavan tiivis porukka siellä ja on ollu ihanaa saada purkaa heille omia tuntemuksiaan raskaudesta. Joukossa on useamman lapsen äitejä kuin myös esikoista odottavia. Osaa meidän ryhmäläisistä on myös kohdannut äärimmäisen suuri suru, sillä he ovat joutuneet hyvästelemään pikkuisensa liian aikaisin. Ihan liian surullista. :(

Mutta tosiaan, tuohon tapaamiseen palatakseni. Oli tosi hauska nähä livenä näitä tyyppejä, joiden kanssa ollaan kirjoiteltu hyvinkin aktiivisesti internetissä. Juttu kyllä tuntui luistavan hyvinkin sujuvasti, ihan niin kuin olin arvellutkin - ei siis ollut paljonkaan hiljaisia hetkiä välillämme. Oli hienoa huomata, että sama avoimuus jatkui myös kasvotusten puhuttaessa. Tuntui ihan siltä, että olisin tuntenut nämä tyypit jo pidempään.

Tänään tosiaan poksahti taas uudet viikot käyntiin eli nyt seuraillaankin raskausviikon 29 tapahtumia. Laskettuun aikaan ei ole enää kuin 12 viikkoa ja synnytyskin alkaa tässä mietityttämään. Käytiin eilen miehen kanssa Turun messukeskuksessa Babyboom & Kidz -messuilla ja siellä sitten eksyin tietenkin jutskailemaan Varsinais-Suomen kätilöyhdistyksen tyyppien kanssa. Kyseiset kätilöt olivat TYKS:stä ja kyselinkin heiltä mielipiteitä muutamista mieltä painaneista asioista. TYKS:ssä ollut vuodeosaston remontti on onnekseni valmistumassa lähiaikoina ja marras-joulukuussa kyseinen remontti on varmasti ohitse eikä mun siis tarvitse pelätä joutuvani käytäväpaikoille, kuten jotkut ovat joutuneet tekemään rempan aikana. Myös apua on aina saatavilla, jos sitä vain osaa pyytää - apua he eivät siis tuputa, jos äiti ei sitä kysele. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan ja mielellään kertovat asiat moneen kertaan - häpeily on siis turha unohtaa.

rv 28+0