Huh, tämä mamma on nyt kyl hyvin väsynyt. Oon pari päivää tehny luokanopettajan sijaisuutta, joten se on imeny musta ihan täysin mehut. Oli kyl tosi ihanaa päästä näkemään lapsia ja tekemään jotain vielä ennen äippälomaa, mut kyl toi työnteko alkaa oleen jo vähän tuskaisaa näillä viikoilla. Äippälomasta puheen ollen, nyt sitä ollaan sit tästä päivästä lähtien mammalomalla! Hui :) Aloitin siis noin viikon varhennettuna tän mun mammalomailun, kun oli vähän epävarmaa noiden työjuttujen kanssa.
Mulle pidetään tosiaan lauantaina babyshowerit, oon ihan innoissani! Todella jännää kyllä, että mulle järkätään sellaset, sillä en oo ite koskaan ollu edes sellasissa. Tulee siis ihan puskista kaikki, mitä siellä siis tulee tapahtumaan. On ihanaa huomata, että ystävät jaksaa järjestellä mulle tollasta ja on mukana tässä raskaudessa :) Myös mun opiskelukaverit aikoo järkkäillä mulle omia babyshower-pippaloitaan, kun he eivät päässy nyt lauantaina osallistumaan tuonne. Paljon on siis kivaa puuhaa luvassa!
Pikkuinen masumies on kyl niin kasvanut ja voimistunut tuolla masussa viime aikoina. On niin ihanaa tuntea hänen pienet jalanpohjat, kun hän niitä pönkää masunahkaa vasten. Pieni pyllykin kohoilee vähän väliä kohti taivaita :) Onhan nuo liikkeet välillä toki myös epämiellyttävänkin tuntuisia, kun hän työntää itteään kylkiluihin tai nivusiin. Pienet tärinäkohtaukset ja rapsuttelut tuntuu myös huvittavilta. Miten ihanaa onkaan pian saada tuo suloinen palleroinen tuolta masusta omalle rinnalleen ja katsella, kun hän pienillä nappisilmillään katselee mua ja tuhisee :') <3 ihan itkuhan tässä melkein tulee.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
rv 32+2
Taas on vierähtäny uudet viikot käyntiin oikein vauhdilla. Oon ollu tosi kiireinen viime päivinä, kun oon yrittänyt lueskella kasvatustieteiden yhteen tenttiin, joka mulla onkin tänään illalla. Tuntuu, et toi keskittyminen on ollu entistä haasteellisempaa nyt raskauden aikana. On koko ajan sellanen olo, et pitäis tehdä tälle kämpälle jotain, siivota, pyykätä tai valmistella jotain vauvajuttuja. Saa siis nähdä, miten tuo tentti sujuu. Vähän on sellanen kutina, että ei se ihan nappiin tule menemään, mutta käydään nyt katsomassa. Tää on siis mun ensimmäinen yliopistotasoinen tentti, johon osallistun. Voi siis hyvin olla, et joudun sitten uusimaan tuon tentin joskus hamassa tulevaisuudessa jahka sitten kerkeän vauvan hoidolta.
Eilen oli jälleen perhevalmennusta, jossa tällä kertaa käytiin synnytystä tarkemmin läpi. Tässähän tarttis oikeasti vähän alkamaan miettiä sitäkin asiaa - mitä kivunlievitystä haluaa, ponnistusasentoja yms. Eiliseen asti oon miettiny ottavani epiduraalin + ilokaasua, jos se vain mulle sopii, mutta eilinen sai mut vähän miettimään uudestaan tota epiduraalia. En tiedä sit, että johtuiko se sen neuvolatädin jostain hieman kielteisestä asenteesta, mut se sai mut todella epäröimään epiduraalin ottoa. Oon muutenkin tosi piikkikammoinen ihminen, joten se epiduraalin ja tipan laitto vähän karmii. Mulla on siis todella karkailevat suonet, eikä verikokeen otto oo ikinä helppoa, joten tuo tippakin mietityttää. He eivät varmaan sais mulle laitettua ollenkaan sitä, kun verikokeen otossakin yleensä pari hoitajaa käy testaamassa noita mun suonia usein siinä onnistumatta. Siinä on käytetty kaikenmaailman siipineulat, lapsille soveltuvat neulat, kämmenselän päältä otettava näyte yms., mutta ei - se on ihan mahdoton projekti.
Mut tosiaan tohon epiduraaliin palaten. Sehän on hirveän yleinen kivunlievitysmuoto synnytyksessä ja kuulemma n. 60% synnyttäjistä ottaa sen, nykyään varmaan enemmänkin. Ei se siis sinänsä mikään huono juttu voi olla. Synnyttäneet naiset, jotka on sit päätyny ottamaan lopulta epiduraalin, ovat kuvanneet sitä epiduraalin jälkeistä olotilaa kuin taivaaksi, kun ei tunne mitään kipuja. Kuulostaa houkuttelevalta. Asia mikä ei mua sitten taas houkuta on se, että en ehkä pysty kävelemään epiduraalin laiton jälkeen, saatan saada monen päivän kestävän älyttömän pääsäryn, ponnistustarve katoaa täysin (mikä ei varmaan oo hyvä sillon, ku tarttis oikeasti ponnistaa se vauva ulos) ja sit se saattaa lisäksi vaikuttaa imetyksen aloittamiseen negatiivisesti. Taisi siinä olla kyllä jotain muutakin, mutta nyt en vain muista.
Ähh, nyt on pää ihan sekaisin. Täytyy kyllä nyt vielä miettiä tarkemmin noita asioita. Nyt palaan vielä hetkeksi opiskelemaan.
Eilen oli jälleen perhevalmennusta, jossa tällä kertaa käytiin synnytystä tarkemmin läpi. Tässähän tarttis oikeasti vähän alkamaan miettiä sitäkin asiaa - mitä kivunlievitystä haluaa, ponnistusasentoja yms. Eiliseen asti oon miettiny ottavani epiduraalin + ilokaasua, jos se vain mulle sopii, mutta eilinen sai mut vähän miettimään uudestaan tota epiduraalia. En tiedä sit, että johtuiko se sen neuvolatädin jostain hieman kielteisestä asenteesta, mut se sai mut todella epäröimään epiduraalin ottoa. Oon muutenkin tosi piikkikammoinen ihminen, joten se epiduraalin ja tipan laitto vähän karmii. Mulla on siis todella karkailevat suonet, eikä verikokeen otto oo ikinä helppoa, joten tuo tippakin mietityttää. He eivät varmaan sais mulle laitettua ollenkaan sitä, kun verikokeen otossakin yleensä pari hoitajaa käy testaamassa noita mun suonia usein siinä onnistumatta. Siinä on käytetty kaikenmaailman siipineulat, lapsille soveltuvat neulat, kämmenselän päältä otettava näyte yms., mutta ei - se on ihan mahdoton projekti.
Mut tosiaan tohon epiduraaliin palaten. Sehän on hirveän yleinen kivunlievitysmuoto synnytyksessä ja kuulemma n. 60% synnyttäjistä ottaa sen, nykyään varmaan enemmänkin. Ei se siis sinänsä mikään huono juttu voi olla. Synnyttäneet naiset, jotka on sit päätyny ottamaan lopulta epiduraalin, ovat kuvanneet sitä epiduraalin jälkeistä olotilaa kuin taivaaksi, kun ei tunne mitään kipuja. Kuulostaa houkuttelevalta. Asia mikä ei mua sitten taas houkuta on se, että en ehkä pysty kävelemään epiduraalin laiton jälkeen, saatan saada monen päivän kestävän älyttömän pääsäryn, ponnistustarve katoaa täysin (mikä ei varmaan oo hyvä sillon, ku tarttis oikeasti ponnistaa se vauva ulos) ja sit se saattaa lisäksi vaikuttaa imetyksen aloittamiseen negatiivisesti. Taisi siinä olla kyllä jotain muutakin, mutta nyt en vain muista.
Ähh, nyt on pää ihan sekaisin. Täytyy kyllä nyt vielä miettiä tarkemmin noita asioita. Nyt palaan vielä hetkeksi opiskelemaan.
perjantai 12. lokakuuta 2012
rv 31+4
Jälleen kerran on päivät vierähtäny, enkä mä oo käyny taaskaan täällä päivittelemässä. Voi minua laiskuria. Noh, päivitetäänpäs nyt kerralla oikein kunnolla sitten.
Tiistaina meillä alkoi perhevalmennukset, jossa siis ensimmäistä lasta odottavat pariskunnat kokoontuvat. Tällä kertaa aiheena oli odotusaika ja synnytykseen valmistautuminen ja siinä samassa sitten esittäydyttiin toisillemme. Oltiin kyllä miekkoseni kanssa selkeästi nuorin pari siellä, vaikka ikäjutuista emme siellä kertoneetkaan. Noh, eipä tuota ikää sovi liikaa tuijotellakaan, hengenheimolaisiahan siinä silti ollaan ikäjakaumasta huolimatta. Mut pidettiin kyl kovin tosta tapaamisesta. Ennen synnytystä on siis neljä tapaamista ja vauvojen synnyttyä tapaamme samalla kokoonpanolla seitsemän kertaa. Tosi kiva juttu mun mielestä, että noita tapaamisia on siis myös synnytysten jälkeen - silloin varmaan vertaistuen saaminen on ehdottoman tärkeää.
Samaisena tiistaipäivänä mulla oli myös ihan järjettömän paljon harjoitussupistuksia. Maha kovettui vähän väliä ja pelkäsinkin, että nuo supistukset jäävät päälle. Vatsani oli myös mennyt tässä rytäkässä ihan sekaisin. Supisteli siis muutaman tunnin ajan ihan viiden minuutin välein ja sitten ne loppuivat kuin seinään. Otin yhden mammakaverin neuvosta Panadolin ja kävin kuumassa suihkussa, joten sekin saattoi sitten auttaa asiaan. Jos nuo supparit ei olis menny ohi, niin olisin kyllä ehdottomasti menny synnärille tsekkaamaan tilanteen. Ei tämä pikkumies vielä saa tulla maailmaan, vaikka häntä innokkaasti odotammekin <3
Keskiviikkopäivää tuli vietettyä serkkuni seurassa. Käytiin syömässä kiinalaista ja vähän kaupoissakin kierreltiin. Löysin vihdoin ja viimein mustat joustavat äitiysfarkut H&M:stä, jotka oli tosi hyvät päällä eikä ollut pahan hintaisetkaan (19,95€). Löysin myös yhden osan isyyspakkaukseen, jonka aion koota L:lle isänpäivälahjaksi. Tuon isyyspakkauksen sisällöstä voinkin postailla sitten ihan erikseen.
Nää pari viime päivää on menny kyl taas ihan rytinällä ja parin päivän päästä taas raskauviikotkin vaihtuu jälleen kerran. Vauveli on ollut taas äärimmäisen vilkas masussa, mikä ilmenee jatkuvana potkutteluna ja pönkäämisenä. Täytyy nyt vielä nauttia näistä masun liikkeistä, pian kun tuota kumpua ei enää olekaan. Varmasti tulen masuani ikävöimään, mutta kyllä mä mieluummin sen pikkuisen syliini haluan :) <3
Nyt mä tästä alankin suuntaamaan matkaani kohti Turun keskustaa. Mennään mun miehen kans lounaalle ja sitten käyn hoitamassa yhden työasian ja suuntaan siitä vielä Hulluille Päiville sekoamaan ;) eihän sitä tiedä, vaikka löytäis sieltä samalla jotain joululahjajuttuja...
Ihanaa viikonloppua kaikille! :) Me lähetään tänään Pohjanmaalle kotikonnuilleni pyörähtämään viikonlopuksi ja palaillaan maanantaiaamuna kuvioihin mukaan!
P.S. Mulla on ihan hirveät himot mandariineihin... Eilen kävin kaksi kertaa kaupassa hakemassa niitä, heh :)
Tiistaina meillä alkoi perhevalmennukset, jossa siis ensimmäistä lasta odottavat pariskunnat kokoontuvat. Tällä kertaa aiheena oli odotusaika ja synnytykseen valmistautuminen ja siinä samassa sitten esittäydyttiin toisillemme. Oltiin kyllä miekkoseni kanssa selkeästi nuorin pari siellä, vaikka ikäjutuista emme siellä kertoneetkaan. Noh, eipä tuota ikää sovi liikaa tuijotellakaan, hengenheimolaisiahan siinä silti ollaan ikäjakaumasta huolimatta. Mut pidettiin kyl kovin tosta tapaamisesta. Ennen synnytystä on siis neljä tapaamista ja vauvojen synnyttyä tapaamme samalla kokoonpanolla seitsemän kertaa. Tosi kiva juttu mun mielestä, että noita tapaamisia on siis myös synnytysten jälkeen - silloin varmaan vertaistuen saaminen on ehdottoman tärkeää.
Samaisena tiistaipäivänä mulla oli myös ihan järjettömän paljon harjoitussupistuksia. Maha kovettui vähän väliä ja pelkäsinkin, että nuo supistukset jäävät päälle. Vatsani oli myös mennyt tässä rytäkässä ihan sekaisin. Supisteli siis muutaman tunnin ajan ihan viiden minuutin välein ja sitten ne loppuivat kuin seinään. Otin yhden mammakaverin neuvosta Panadolin ja kävin kuumassa suihkussa, joten sekin saattoi sitten auttaa asiaan. Jos nuo supparit ei olis menny ohi, niin olisin kyllä ehdottomasti menny synnärille tsekkaamaan tilanteen. Ei tämä pikkumies vielä saa tulla maailmaan, vaikka häntä innokkaasti odotammekin <3
Keskiviikkopäivää tuli vietettyä serkkuni seurassa. Käytiin syömässä kiinalaista ja vähän kaupoissakin kierreltiin. Löysin vihdoin ja viimein mustat joustavat äitiysfarkut H&M:stä, jotka oli tosi hyvät päällä eikä ollut pahan hintaisetkaan (19,95€). Löysin myös yhden osan isyyspakkaukseen, jonka aion koota L:lle isänpäivälahjaksi. Tuon isyyspakkauksen sisällöstä voinkin postailla sitten ihan erikseen.
Nää pari viime päivää on menny kyl taas ihan rytinällä ja parin päivän päästä taas raskauviikotkin vaihtuu jälleen kerran. Vauveli on ollut taas äärimmäisen vilkas masussa, mikä ilmenee jatkuvana potkutteluna ja pönkäämisenä. Täytyy nyt vielä nauttia näistä masun liikkeistä, pian kun tuota kumpua ei enää olekaan. Varmasti tulen masuani ikävöimään, mutta kyllä mä mieluummin sen pikkuisen syliini haluan :) <3
Nyt mä tästä alankin suuntaamaan matkaani kohti Turun keskustaa. Mennään mun miehen kans lounaalle ja sitten käyn hoitamassa yhden työasian ja suuntaan siitä vielä Hulluille Päiville sekoamaan ;) eihän sitä tiedä, vaikka löytäis sieltä samalla jotain joululahjajuttuja...
Ihanaa viikonloppua kaikille! :) Me lähetään tänään Pohjanmaalle kotikonnuilleni pyörähtämään viikonlopuksi ja palaillaan maanantaiaamuna kuvioihin mukaan!
P.S. Mulla on ihan hirveät himot mandariineihin... Eilen kävin kaksi kertaa kaupassa hakemassa niitä, heh :)
maanantai 8. lokakuuta 2012
rv 31+0
Huhheijaa - niin ne viikot vaan vierähtää! En oo tännekään kerinnyt taas muutamaan päivään kirjoittelemaan, kun tuntuu, et joku pitää mut kiireisenä. Eilen käytiin miekkosen kans Turun ruoka- ja viinimessuilla kiertämässä ja sen jälkeen sit olikin sukulaiskierros. Oli kiva esitellä tätä jälleen pyöristynyttä masuani. Saatiin myös kuulla muutama päivä sitten, että mieheni puolen sukuun on tulossa huhtikuussa 2013 yksi vauva lisää, ihanaa! Odotamme innolla meidän pikkumiehelle siis leikkikaveria.
Mulla tosiaan on ollut vaivana nuo toistuvat virtsatietulehdukset ja siinähän pääsi taas käymään niin, että tuo viimekertainen tulehdus ei ollut poistunutkaan antibioottikuurilla. Nyt siis olen jälleen uudella antibioottikuurilla ja sen jälkeen jatkankin antibiootin syömistä estolääkityksenä raskauden loppuun asti. Tuo mun tulehdus oli nimittäin oikeastaan oireeton, mikä saattaa olla siis hyvin salakavala ja edetessään jopa vaarallinen. Voi siis käynnistää synnytyksen ennenaikaisesti jne. Toivottavasti tuo lääkitys nyt sitten tehoaisi, vaikka lääkkeitä en haluaisi turhaan syödäkään. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan mulla ole muita vaihtoehtoja, ellen sitten halua sairastaa tietämättäni.
Nyt on tosiaan yöunetkin alkanu olemaan katkonaisempia ja öisin tuleekin herättyä entistä enemmän. Kenties kroppa valmistaa itseään tuleviin yöheräilyihin, joita pieni saa aikaiseksi. Ihan hyvä kyllä toisaalta nyt sitten vähän totuttaa itseään erilaiseen unirytmiin, sillä se kyllä tulee varmasti muuttumaan aika radikaalisti vauvan syntymän jälkeen. Mitenköhän mun tulee käymään, kun perus yöuneni vaihtelevat 9-12h välillä ;) noh, eiköhän siihen sitten totu!
Päivittelen joku päivä tänne taas masukuvia. :) Nyt siirrynkin tästä telkkarin ääreen seuraamaan dokumenttia teiniäidistä.
Mulla tosiaan on ollut vaivana nuo toistuvat virtsatietulehdukset ja siinähän pääsi taas käymään niin, että tuo viimekertainen tulehdus ei ollut poistunutkaan antibioottikuurilla. Nyt siis olen jälleen uudella antibioottikuurilla ja sen jälkeen jatkankin antibiootin syömistä estolääkityksenä raskauden loppuun asti. Tuo mun tulehdus oli nimittäin oikeastaan oireeton, mikä saattaa olla siis hyvin salakavala ja edetessään jopa vaarallinen. Voi siis käynnistää synnytyksen ennenaikaisesti jne. Toivottavasti tuo lääkitys nyt sitten tehoaisi, vaikka lääkkeitä en haluaisi turhaan syödäkään. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan mulla ole muita vaihtoehtoja, ellen sitten halua sairastaa tietämättäni.
Nyt on tosiaan yöunetkin alkanu olemaan katkonaisempia ja öisin tuleekin herättyä entistä enemmän. Kenties kroppa valmistaa itseään tuleviin yöheräilyihin, joita pieni saa aikaiseksi. Ihan hyvä kyllä toisaalta nyt sitten vähän totuttaa itseään erilaiseen unirytmiin, sillä se kyllä tulee varmasti muuttumaan aika radikaalisti vauvan syntymän jälkeen. Mitenköhän mun tulee käymään, kun perus yöuneni vaihtelevat 9-12h välillä ;) noh, eiköhän siihen sitten totu!
Päivittelen joku päivä tänne taas masukuvia. :) Nyt siirrynkin tästä telkkarin ääreen seuraamaan dokumenttia teiniäidistä.
tiistai 2. lokakuuta 2012
Neuvolakuulumisia
Tänään oli vuorossa neuvolakäynti ja kaikki vaikutti olevan ok jälleen. Tässä vähän tietoja käynnistä:
Raskausviikko: 30+1
Painonmuutos/viikko: +612g
Turvotus: +
RR: 122/78
U-prot./U.Gluk.: - - -
Kohdunpohjan korkeus: 28
Tarjonta: RT (raivotarjonta)
Sydämen syke: 135
Liikkeet: + +
Kaikki siis tuntuis olevan hyvin. Ainoo vaan, et toi painonnousu vois kyl mun puolesta vähän rauhottua. En kyllä ymmärrä, että miten lukemat nousee hurjalla tahdilla, vaikka en herkuttele mitenkään erityisen paljon ja käyn lenkeillä/teen lihaskuntoa kotona. Eiköhän se siitä kuitenkin sit rauhoitu jossain kohtaa ja kerkeäähän sitä vauvan synnyttyä sitten alkaa kuntoilemaan enemmän. Haluan nimittäin näyttää hyvältä häämekossa ensi kesänä ;)
Neuvolassa oli oman neukkutätini lisäksi myös turkkilainen terveydenhoitoalan vaihto-oppilas seuraamassa käyntiäni. Hän muun muassa yritti mitata sf-mittaa, mutta sai tulokseksi 22, mikä siis heitti aika pahasti. Todellinen lukema oli sitten 28,5. Turkissa ei raskaana olevilta naisilta mitata ollenkaan sf-mittaa, joten se selittääkin sen. Oli muuten tosi ystävällisen ja mukavan oloinen nainen, mittasi multa verenpaineet sun muut :) Oli kivaa vaihtelua neuvolakäyntiin, kun mukana oli eri kansalaisuuden omaava ihminen.
Tästä lähtien noita neuvolakäyntejä alkaakin sit olemaan kahden viikon välein, mikä passaa mulle paremmin kuin mainiosti. Mun mielestä on tosi kivaa käydä neuvolassa, sillä se tekee mun mielestä tästä raskaudesta entistä konkreettisemman. Ens viikolla alkaa nyt myös ne perhevalmennukset. Toivottavasti saadaan sieltä paljon irti uutta tietoa.
Aamulla pesin myös vauvan lakanoita, pehmoleluja ja harsoja. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten vaatteet, joita onkin aikamoinen pino pestävää. On ihanaa touhata noiden vauvatavaroiden parissa ja samalla huomata, että saa itse myös jotain aikaiseksi.
Kaikki siis tuntuis olevan hyvin. Ainoo vaan, et toi painonnousu vois kyl mun puolesta vähän rauhottua. En kyllä ymmärrä, että miten lukemat nousee hurjalla tahdilla, vaikka en herkuttele mitenkään erityisen paljon ja käyn lenkeillä/teen lihaskuntoa kotona. Eiköhän se siitä kuitenkin sit rauhoitu jossain kohtaa ja kerkeäähän sitä vauvan synnyttyä sitten alkaa kuntoilemaan enemmän. Haluan nimittäin näyttää hyvältä häämekossa ensi kesänä ;)
Neuvolassa oli oman neukkutätini lisäksi myös turkkilainen terveydenhoitoalan vaihto-oppilas seuraamassa käyntiäni. Hän muun muassa yritti mitata sf-mittaa, mutta sai tulokseksi 22, mikä siis heitti aika pahasti. Todellinen lukema oli sitten 28,5. Turkissa ei raskaana olevilta naisilta mitata ollenkaan sf-mittaa, joten se selittääkin sen. Oli muuten tosi ystävällisen ja mukavan oloinen nainen, mittasi multa verenpaineet sun muut :) Oli kivaa vaihtelua neuvolakäyntiin, kun mukana oli eri kansalaisuuden omaava ihminen.
Tästä lähtien noita neuvolakäyntejä alkaakin sit olemaan kahden viikon välein, mikä passaa mulle paremmin kuin mainiosti. Mun mielestä on tosi kivaa käydä neuvolassa, sillä se tekee mun mielestä tästä raskaudesta entistä konkreettisemman. Ens viikolla alkaa nyt myös ne perhevalmennukset. Toivottavasti saadaan sieltä paljon irti uutta tietoa.
Aamulla pesin myös vauvan lakanoita, pehmoleluja ja harsoja. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten vaatteet, joita onkin aikamoinen pino pestävää. On ihanaa touhata noiden vauvatavaroiden parissa ja samalla huomata, että saa itse myös jotain aikaiseksi.
maanantai 1. lokakuuta 2012
rv 30+0
Saatiin myös käyttöön äitini perintökehto, jonka hän on saanut omalta isoisältään (muistaakseni). On ihanaa nukuttaa pikkuista sitten siinä hänen ensimmäiset yöt. Ei olla siis heti aluksi laittamassa häntä pinnasänkyyn. Olis kyl ollu ihanaa laittaa pikkuinen nukkumaan äitiyspakkauslaatikkoon, mutta kun ei sitä päätetty sitten lopulta ottaa, niin jää sekin sitten testaamatta. Ehkä tuo kehto on kuitenkin kivempi, sillä siinä saa tuudittaa häntä suloisiin uniin keinuttamalla.
Päänuppikin tuntuu nyt olevan paremmassa jamassa, kun pääsi vähän kotiseuduille käymään. Oli ihanaa käydä Pyhävuoren luonnossa lenkkimaastoissa kävelyllä äiskän ja suloisen pomeranian-koiramme kanssa ja rentoutua. Tuo ulkona oleminen tekee kyllä todella hyvää itselle, sen oon kyl nyt huomannut. Jos sitä on vain kotona sisällä nyhjöttämässä, ei siin kyl oikein mielialakaan kohene. Täytyy kyl sitten vauvan synnyttyäkin käydä mahdollisimman paljon vaunuttelemassa, jos vain kelit sen sallii, eikä pakkasrajat kohoa pilviin.
Huomenna onkin sit aamusta vuorossa neuvola. Saa nähdä, kuinka paljon taas tuo vaaka näyttää siellä. Mulla on ollu ihan älytöntä turvotusta viikonlopun aikana ja vaa'an mukaan olisin kahdessa päivässä lihonnut 2 kiloa, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. On vain outoa katsella, kun tuo paino heittelee niin paljon. Ja nää painot oon katsonut aamupainosta, että en kyllä tajua. Toivottavasti tää turvotus sitten jossain kohtaa laskee. Kihlasormuskin on tullut siirrettyä kaulaketjuun, on meinaan aikamoiset nakit nää mun sormet nyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)