Millainen tuleva vauvamme on?

Tää on semmonen asia, mitä aina välillä on tullut mietittyä - millainen meidän vauva sitten on, kun hän syntyy? Millainen temperamentti hänellä on? Onko hän perinyt piirteensä minulta vai isältä vai onko hän täydellinen sekoitus meitä molempia? On mielenkiintoista odottaa, että millainen paketti sieltä onkaan meille muovautunut. Olisihan se aivan ihanaa, että pikkuinen perisi myös minulta jotain ulkonäöllisiä piirteitä. Meidän kohdalla mun mieheni omaa kuitenkin ne vahvemmat piirteet, joten on hyvin mahdollista, että pikkuinen poikamme muistuttaa hyvin paljon isäänsä. Tämä ei kuitenkaan mua haittaa yhtään, onhan tuota miestäni kiva katsella, heh :)

Ruumiinrakenteeltamme me molemmat ollaan hyvin samankaltaisia, vaikka mies ja nainen ollaankin. Ollaan kumpainenkin lyhyempiä (minä n. 159cm ja mieheni n. 169cm), joten tuskin meidän pojastakaan mitään hujoppia tulee. Tai eihän sitä koskaan tiedä, onhan nimittäin mun isän sekä mieheni äidin suvun puolella suht pitkiäkin ihmisiä. Omataan myös kumpainenkin suht jäntevät (tai minä omasin joskus) vartalot ja isot takapuolet, joten hämmästytään kyllä suuresti, jos meidän jälkeläisestä tulee pitkä ja hyvin hoikkavartaloinen. Mitään väliä sillä ei meille tietenkään ole, miltä hän näyttää, mutta näitä on vain kiva pohtia ja miettiä. Pääasia olisi se, että hän saisi olla terve ja onnellinen. :)

Sitä olen myös pohtinut, että onkohan vauvamme kuinka suuri syntyessään. Itse olin muistaakseni 50cm pitkä ja painoa löytyi 3700g verran, kun taas mieheni 3270g ja 49cm pitkä. Ei olla kumpikaan oltu siis mitään erityisen suurikokoisia vauvoja. Jää sitten nähtäväksi, onko meidän vaavi mitä kokoa syntyessään. Toivottavasti ei mikään jättivauva nyt tulisi! Syön kuitenkin sen verran paljon, että saa nähä nouseeko pikkuisellakin koko sitä mukaa.

rv 29+3

Viime yö oli kyl yhtä taistelua jälleen noiden nukkumisasentojen osalta, ei meinannu löytyä mitään asentoa, missä selkään ei olis särkeny! Lopulta päädyinkin sit valvomaan istuma-asennossa jonkin tovin, kun olin aikani siinä äheltänyt tyynyvuoren välissä hyvää nukkuma-asentoa löytämättä. Ihan uskomatonta kyllä tuo selkäkipu, se on kyl todella piinaavaa!

Eilen tosiaan ne virtsatietulehduksen oireet sitten jatkuikin ja voimistui entisestään, niin soitin sit terveyskeskukseen ja sieltä he sit määräsivät mulle e-reseptillä antibiootit. Pyysin tuota miekkostani hakemaan ne töiden jälkeen, kun en itse ollut siinä kunnossa, että olisin pystynyt lähteä itse niitä kävellen hakemaan. Tuo tulehdus on aiheuttanu mulle myös supistelua, niin ihan hyvä oli saada lopulta noi antibiootit hoitamaan tuon taudin pois. Ainoo miinus vaan on se, että nuo lääkkeet tekee olon pahoinvoivaks ja oksettaakin aina välillä. Viime yönäkin jouduin pyytämään L:n hakemaan mulle jääkaappikylmiä viinirypäleitä sekä vettä, oli niin ällö olo. Ihana tuo mieheni kyl on, kun hän kiltisti lähti niitä unenpöpperössä mulle noutamaan.

Tänään pikkuinen on tökkiny mua ihan ylipaljon tonne kohdunsuun ja virtsarakon alueelle, on kyl tuntunu tosi ilkeeltä! Melkein itku on parahtanu, kun kauhee sarjatulitus ollu päällä. En tiedä sitten nyrkkeileekö hän sitten siellä vai mitä, mutta potkuja ne ei kyllä ole, sillä niitä tunnen ihan ylhäällä navan yläpuolella ja kyljissä. Olis kyl mielenkiintoista päästä kurkkaamaan, miten päin hän siellä todella on ja mitä hän siellä touhuaa.

Tässä oliskin jännä linkki, miten tulevaisuudessa ehkä saattais pystyä tutkailemaan pikkuisen touhuja masussa: http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Tarvikkeet/Aideille-mahaikkuna/

rv 29+1

Voi jestas tuota eilistä päivää, meinas tällä mammalla lähteä järki. Oon kärsiny tän raskauden aikana useista virtsatietulehduksista ja mulla olikin siinä sit parin päivän aikana ollut tulehdukseen viittaavaa oireilua. Eilen aamulla olosta tuli entistä tukalampi ja olinkin 100% varma, että tulehdus on jälleen päällä. Siinä sit yritin soittaa terveyskeskukseen ja tuli siinä jonotettua linjoilla tunnin ajan, jolloin mullaki sit lopulta katkes pinna. Soitin siitä sit seuraavaks neuvolaan ja onneks  heil oli siinä sen verran aikaa, et sain mennä siellä käymään ja antaa näytteen. En ollu kerinny pidätteleen sen verta kauan aikaa sit vissiin, kun näytteestä ei käynyt ilmi muuta kuin se, että leukkarit olivat vähän plussalla - varsinaista tulehdusta ei siis ollut sen mukaan. Päädyin sitten viemään uuden näytteen terveyskeskukseen (heti kun mieheni saapui autonsa kanssa mua kyyditsemään) ilman mitään ajanvarauksia. Siinäkään näytteessä ei sit ollut kuulemma mitään? En siis yhtään ymmärrä. Ehkä käyn joku aamu viemässä sinne uuden näytteen ihan varmuuden vuoksi, tää olo meinaan viittais mun mielestä tulehdukseen, ainakin eilisen kirvelyn ja mahakivun perusteella. En sitten todellakaan tiedä. Ihmeellinen on raskaana olevan naisen keho.

Olin kyl eilen siis niin fyysisesti ja henkisesti loppu useiden puhelinsoittojen ja tunnin mittaisten jonotusten sekä pissanäytteiden kuskaamisen jäljiltä. Oli kyl niin semmoinen olo, että hitto vieköön, menis vaan tää päivä kokonaan ohitse. Välillä on kyllä niin nuutunut ja turhautunut olo, kun tulee oltua niin paljon yksin kotona tekemättä mitään eikä minnekään täältä oikeen pääsekään. Lenkkeilykin on jäänyt nyt oikeastaan kokonaan, kun paikkoja kolottaa niin kovin. Mahan viiltelyt on jotain ihan älytöntä särkyä, että ei paljoo liikkuminen siis huvita, vaikka hyväähän se tekisi kropalle sekä päänupille. Olis kyl niin ihanaa päästä lähtemään täältä kotoa välillä pois, olispa itselläkin auto käytettävissä. Eilenkin piti tavata vanhoja koulukavereita, mutta meni tuo hieman puihin tuon eilisen härdellin takia.

Huh. Nyt loppui angsti. Onhan mulla ollut tänään siis ihan mahtava päivä. Mun ihanista ihanin masuystävä tuli meille kylään. Hän on siis myös raskaana ja laskettu aikakin on vain muutamaa päivää edellä mun omaani - hyvin käsi kädessä ollaan siis kuljettu tämä raskaus kaikkine vaivoineen ja onnellisuuksineen. Molemmat ollaan myös ensi kesän morsiamia, joten on ihanaa, kun voi jakaa kaikkia tuntemuksiaan toisen samassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa. Hän, jos kuka siis ymmärtää näitä munkin oikkuiluja. :) tehtiin tän mun mammakaverin kanssa pizzaa ja lämpöisiä voileipiä ja hän oli tuonut karkkeja ja keksejä mukanaan - oli siis todellinen mättöpäivä, vaikkakin voileivät ja keksit jäivätkin koskemattomiksi. Ryystettiin molemmat ihan onnessamme kylmää rasvatonta maitoa, joka onkin ollut meidän molempien suurinta herkkua nyt raskausaikana. Oikeaa jumalten juomaa, sanoisin.

Hän toi mukanaan myös vauvanvaatteita, sillä hänellä on niitä ollut kuulemma ihan liikaa. Otinkin nyt lainaan ison kasan pienikokoisia vaatteita, joita mulla ei tähän asti oo oikein ollutkaan. Hän oli kutonut myös meidän pikkuselle villasukat, oli tosi suloiset ja ihanat. Arvostan kyllä äärettömästi kaikkea itse tehtyä. Harmi, että ite oon unohtanu tuon kutomisen jalon taidon. Vastavuoroisesti annoin hänelle vauvansukkia, närästyslääkettä ja Vauva-lehtiä luettavaksi. Heh.

Tuosta närästyksestä tulikin mieleeni, että se on loppunut nyt multa ihan täysin. Sain viime neuvolalääkärikäynnillä  reseptilääkkeen tuohon närästykseen ja kas kummaa, ei oo närästäny hetkeekään sen jälkeen, kun aloitin tuon kuurin! Tuo lääke on täysin turvallinen raskaana oleville, joten sitä ei tarvitse pelätä. On ollut kyllä niin ihanaa, kun ei ole tarvinnut kärsiä enää siitä kamalasta poltteesta 24/7.

rv 29+0

rv 28+6

Eilen oli ihan tosi mukava päivä, kun pääsin vähän pois täältä kotioloista. Tuli pyörähdettyä yhden ihanan ystävän ja lopulta myös oman miekkosen kanssa kaupoilla ja tulikin tehtyä muutamia ostoksia. Seppälästä ostin -30% klubialennuksella ihanan puuvillaisen neuloshaalarin pikkuiselle sekä Name It:n 8kpl harsopakkauksen. Turun Skanssiin oli avattu myös uus liike nimeltään Tiger, josta löytyy siis kaikenlaista tavaraa mausteista sisustustavaroihin. Sieltä tuli ostettua taas meidän tuleviin häihin vähän askarteluaineksia ja halvalla kyllä sain! Kannattaa siis vierailla, jos on vain mahdollista.

Tyytyväisin olin kuitenkin Aleksi 13:sta löytämiin talvisaappaisiin - maksoivat vain 29,95€ alennuksessa! Nahkaiset olisin toki halunnut, mutta rahatilanne ei nyt antanut niin paljon myöden meidän budjettiin, joten katsotaan ensi vuonna sitten uudestaan. Noi oli kuitenkin siis todella lämpöiset kiilakorkosaapikkaat, joissa tota korkoa on kuitenkin vain n. 4-5cm eli on ihan arkikäyttöön ja vaunutteluun sopivat siistit popot. Tuli ostettua sinne myös sellaiset lampaanvillaiset pohjalliset, joten ei luulis tulevan kovin kylmä kovillakaan pakkasilla ;) Nää oli myös helppo vetäistä jalkaan, mutta ainoana miinuksena se, että itse en tämän mahan takia ylety ottamaan niitä enää pois - siinä sai siis mies tehtävän itselleen.

Eilisiltana juhlittiin myös hyvän ystäväni ja tulevan kaasoni syntymäpäiväjuhlia. Muut siinä naukkailivat hieman olutta sun muuta mukavaa, mutta minähän toki sit pysyin limulinjalla, eikä haitannut kyllä yhtään. Pikkumieskin viihtyi hyvin ja hyppyytteli mahassa menemään musiikin soidessa. Huomasin, että ilman alkoholia voi oikeesti olla tosi kivaa ja näin mennään kyllä jatkossakin vauvan syntymän jälkeen.  Saa nähdä, otanko seuraavan kerran alkoholia vasta omissa polttareissa tai häissä - sitä en tiedä. :) Mutta eipä sillä ole mulle myös yhtään väliäkään, kun ei tuosta alkoholista yleensä mitään hyvää seuraakaan.

Tänään olis tarkoitus käydä sukuloimassa mieheni sukulaisten luona ja näyttämässä tätä kasvanutta palleromahaani - he ovat nähneet tämän viimeksi rv 19+6 aikaan, joten muutosta on tapahtunut kyllä huimasti - onhan tuosta jo 9 viikkoa aikaa! Taidankin tästä mennä laittautumaan.

Pikkuinen taas villinä heiluu masussa. Kyllä mä tätä pientä niin paljon jo rakastan. :)

rv 28+3 ja hankinnat

Tänään on tullut pyörähdettyä jälleen kirppareilla etsimässä, mitä kaikkea sitä löytäiskään pikkuiselle. Me ollaan aika paljon ostettu vaatteita ihan käytettynä, kun ei niitä vaatteita kauaa kerkeä käyttämäänkään - nuo pirpanat kasvavat niin nopeasti. Tarkoituksena oli kuitenkin etsiä 50/56 vaatteita, niitä kun meillä ei oikein ole ollut. Ei niitä tosin kyl paljoa viitsi myös ostaa, jos tää meidän möllykkä sattuu olemaan isompaa mallia syntyessään. Sillon voi jäädä pikkuvaatteiden käyttöikä hyvinkin lyhyeks. On se kuitenkin kiva olla muutamia ihan pikkusiakin vaatteita, niin ei toinen huku      heti vaatteisiinsa :)

Päädyttiin nyt sellaseen ratkaisuun, että jätetään äitiyspakkaus ottamatta. Meidän kohdalla ei kerittäis saamaan sitä uusinta 2012-2013 vuosien pakkausta, kun sen jakamista ei olla vielä aloitettu, eikä me sit haluta myöskään sitä vanhaa pakkausta. Sen vanhemman pakkauksen sisältöö löytyy mielin määrin kirppareilta ihan pilkkahintaan, niin mieluummin sit otetaan se äitiysavustus rahana ja ostetaan sillä sit meiltä puuttuvia asioita. Tokihan tuo pakkauksen arvo on paljon arvokkaampi, mitä se 140 euroa, mutta näin me nyt sitten päätettiin. Sen pakkauksen talvihaalari olis tänä talvena aivan liian iso ja seuraavana talvena se ei taas mahtuisi päälle. On siis muutamia syitä, miks ei sitä päädytty ottamaan. Harmittaa toki se, että en pääse hypistelemään niitä ihania pikkuvaatteita enkä saa laittaa meidän pikkusta äitiyspakkauksen laatikkoon nukkumaan. <3 Onneksi meillä on kuitenkin mun äidin perintökehto, jossa hän saa sitten koisata ihan ekat yönsä kotona. Laitoinkin tuohon alkuun vielä kuvaa meidän pinnasängystä, johon hän saa sitten kehdon jälkeen siirtyä. Siitä puuttuu vielä ne reunasuojukset sekä mobile. Mobile ollaan kyl löydetty, mutta ei olla vielä ostettu sitä, kun pitäis ensin keksiä, millä sen sais kiinnitettyä tohon pinnikseen. Siinä ei nimittäin oo sitä tankoa, mistä se kuuluis kiinnittää tohon. Pitäis siis itse kehitellä joku kyhäelmä, kun niitä telineitä ei kuulemma myydä erikseen.

Löysin tänään myös imetystyynyn, jota oon jo hetken aikaa katsellu. Ostin Doomoo Buddy -tyynyn, joka on siis tuommonen isompi imetystyyny. Hintaa tällä oli käytettynä 30 euroa, mikä ei oo mielestäni paha, sillä uutena ne maksaa n.80 euroa. Saanpahan nyt odotusajaksi myös kunnon unityynyn itelleni - tuon ympärille saa kunnolla kietoutua ja saa mahankin hyvin tuettua.

Meidän oma on myös tämän värinen.

Vaunut ollaan myös hankittu. Ne me päätettiin ostaa uutena. Päädyttiin ostamaan Concord Neo Mobility Set ihan siitä syystä, että oon päässyt testailemaan kyseisiä vaunuja kummipoikani kanssa. Serkkuni osti hänelle Concord Neot ja itse tykästyin ihan hurjasti niiden toiminnallisuuteen ja liikkuvuuteen - ihan älyttömän helpot käyttää ja kääntyy ympäri kuin unelma! Vaikka eturenkaat ovatkin erikoisen näköiset ja pienet, niillä pärjää vallan mainiosti myös lumikeleillä. Tuon setin mukana tuli myös Ion-turvakaukalo, jolla pärjätäänkin 13kg:n asti :) Tärkeintä turvakaukalossa meille olikin turvallisuus ja sellainen tämä onkin. Ainoa miinus tässä setissä oli kuitenkin se, että kunno tavarakoria ei ole, mutta se me korvataan tilavalla hoitolaukulla. Ei me kuitenkaan koko omaisuutta tuossa mukana kanneta ja suuremmat kauppareissut hoidetaan sitten erikseen.

Setti on muuten samanlainen, mutta tuo pehmeä kantokoppa meillä löytyy mustana.

Asioita, joita ollaan hankittu:

• imetystyyny
• vaunut ja turvakaukalo
• hoitopöytä
• pinnasänky patjoineen, peitteineen ja lakanoineen
• hoitopöytä, hoitoalusta + päälliset, säilytyskorit
• Emman ja Babybjörnin rintareput (haaveilen Manducasta)
• unipussi
• turvakaukalopussi
• talvihaalari
• läjäpäin vaatteita
• kaksi huppupyyhettä
• syöttötuoli
• harsoja
• muutama pehmolelu
• viltti
• makuupussi
• puhdistuspyyhkeitä
• liivinsuojuksia
• tutteja
• sitteri 
• kynsisakset
• kylpyöljy
• ensityyny

Asioita, joita pitäisi hankkia:

• kypärälakki + lämmin pipo
• lisää tutteja
• harja
• kylpyamme
• tuttipulloja
• tuttipidike
• rasvoja
• syöttötuolin pehmuste
• turvakaide
• lampaantalja
• kuola- ja ruokalappuja
• mobile
• leluja, leikkimatto
• villahaalari
• (rintapumppu)
• vaippoja
• nenänniistäjä
• itkuhälytin
• vaunulelu
• ruokailuvälineitä
• isompi hoitolaukku

 Kaikkea en tosiaan nyt muista, mutta muistuttakaa mua ihmeessä, jos listalta puuttuu jotain olennaista. :) Tän mamman pää alkaa oleen sen verran pyörällä nyt, että taidanpa mennä herkuttelemaan mun eilisillä leipomuksilla - tein nimittäin amerikkalaisia suklaamuffinseja, banaanimuffinseja ja sämpylöitä. Nam <3

rv 28+0

On taas vierähtäny hetki aikaa viime postauksesta, mutta on ollut sen verran kiireistä tässä, että en olis millään kyl kerinnyt kirjottelemaan. Oltiin mun miehen kanssa torstaina päiväristeilyllä ja olihan siel mukavaa mässäillä menemään buffetissa, mutta kyl siinä aikakin alkoi käydä pitkäksi. Pelikoneita tuli pelattua vähän turhankin ankarasti eli kiintiöt tuli kyl täyteen sen suhteen. Vauvakin tuntui pitävän laivailusta, sen verran taas riehui masussa.

Lauantai oli kyl ihan mahatava päivä mulle, sillä pääsin tapaamaan ison joukon odottajia. Nää odottajat ei ollu kyl ketä tahansa odottajia, vaan me ollaan luotu yhden foorumin pohjalta oma facebook-ryhmä, jossa me sitten kirjoitellaan kaikesta raskauteen liittyvästä kuin myös liittymättömästäkin. Meillä on ihan mahtavan tiivis porukka siellä ja on ollu ihanaa saada purkaa heille omia tuntemuksiaan raskaudesta. Joukossa on useamman lapsen äitejä kuin myös esikoista odottavia. Osaa meidän ryhmäläisistä on myös kohdannut äärimmäisen suuri suru, sillä he ovat joutuneet hyvästelemään pikkuisensa liian aikaisin. Ihan liian surullista. :(

Mutta tosiaan, tuohon tapaamiseen palatakseni. Oli tosi hauska nähä livenä näitä tyyppejä, joiden kanssa ollaan kirjoiteltu hyvinkin aktiivisesti internetissä. Juttu kyllä tuntui luistavan hyvinkin sujuvasti, ihan niin kuin olin arvellutkin - ei siis ollut paljonkaan hiljaisia hetkiä välillämme. Oli hienoa huomata, että sama avoimuus jatkui myös kasvotusten puhuttaessa. Tuntui ihan siltä, että olisin tuntenut nämä tyypit jo pidempään.

Tänään tosiaan poksahti taas uudet viikot käyntiin eli nyt seuraillaankin raskausviikon 29 tapahtumia. Laskettuun aikaan ei ole enää kuin 12 viikkoa ja synnytyskin alkaa tässä mietityttämään. Käytiin eilen miehen kanssa Turun messukeskuksessa Babyboom & Kidz -messuilla ja siellä sitten eksyin tietenkin jutskailemaan Varsinais-Suomen kätilöyhdistyksen tyyppien kanssa. Kyseiset kätilöt olivat TYKS:stä ja kyselinkin heiltä mielipiteitä muutamista mieltä painaneista asioista. TYKS:ssä ollut vuodeosaston remontti on onnekseni valmistumassa lähiaikoina ja marras-joulukuussa kyseinen remontti on varmasti ohitse eikä mun siis tarvitse pelätä joutuvani käytäväpaikoille, kuten jotkut ovat joutuneet tekemään rempan aikana. Myös apua on aina saatavilla, jos sitä vain osaa pyytää - apua he eivät siis tuputa, jos äiti ei sitä kysele. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan ja mielellään kertovat asiat moneen kertaan - häpeily on siis turha unohtaa.

rv 28+0

Neuvolakuulumisia

Käytiin tänään neuvolalääkärissä ja kaikki oli tosiaan ok. Laitetaanpas tänne vähän tietoja:

Raskausviikot: 27+2
Painonmuutos/viikko: +575g
RR: 111/70
U-Prot.: - - -
U-Gluk.: - - -
B-Hb: 126
Kohdunpohjan korkeus: 26
Sydämen syke: +142
Liikkeet: + +

Kohdunsuusta myös sen verran, että  oli kiinteä ja kiinni sekä 3cm pituinen eli myös oikein hyvä. Kyselin siinä myös näistä sormien puutumisista ja kipuiluista, mutta kuulemma ihan normaalia turvotuksen aiheuttamaa on eli ei syytä huoleen. Sain myös närästykseen ihan kunnon lääkkeet, kun ei nuo Renniet enää oikein iske. Otan siis yhden kapselin aamulla tyhjään mahaan sitä närästyslääkettä ja pitäis vaikuttaa koko päivän. Ainakin tämä päivä on tullu selvittyy ilman närästystä eli eiköhän sillä oo selkeästi positiivinen vaikutus.

Käytiin tosiaan eilen siellä Turun kaupungin järjestämässä Tietoa tuleville vanhemmille -iltamassa ja ei oikein ollut tällä kertaa meille kovin mielekästä kuunneltavaa. Ensimmäinen luento ravitsemuksesta oli mulle lähinnä itsestäänselvää tietoa, mutta ihan mielenkiintoinen varmasti niille, joilla ei ole ravitsemuspuolesta hirveästi tietoa. Seuraava luento koski vanhemmuutta, mutta siinä taas luennoitsijan argumentit meni yli hilseen - en siis saanut oikein mitään irti, oli liian hienoa sanastoa tälle naiselle. Mielessäni pyörii vain sana altruismi, jonka siis kuulin tuolla luennolla pariin otteeseen. Hmm. Taidanpas sivistää itseäni ja googlettaa.

Me päätettiin tuon miekkosen kanssa, et nyt repäistään ja lähdetään huomenna laivalle. Oltiin puhuttu kyl siitä jo hetken aikaa, että mennään, mutta tää viikko on ollu yhtä hullunmyllyä ja aika ei oo tuntunu riittävän. Päädyttiinkin sitten ihan Turku-Maarianhamina-Turku -risteilyyn eli ihan päiväreissu. Tarkoituksena oliskin siis ihan vain nauttia buffet -lounaasta, tax-freen tuoksuhyllyistä ja pelikoneilla pelailusta. Ihan kivaa kyllä mennä vielä jonnekin käymään ennen kuin beibi syntyy - vaikkakin sitten päiväksi laivalle. Ihan hyvää mulle kuitenkin tuulettaa tätä päätä jossain, kun muuten oon niin paljon kotosalla tämänhetkisen työttömyyden takia.

Mut joo, me painutaan tästä nyt pehkuihin, kun aamulla aikainen herätys. Jospa tämä pikkuherrakin rauhoittuis potkutteluiltaan ja antais äiskän nukahtaa ;)

Pelkoa

Katsoin tuossa juuri Sydänääniä -jakson Yle Areenalta ja täällä sitä istutaan silmät punaisina itkusta. Jaksossa syntynyt kaunis pieni tyttövauva kuoli 3,5kk ikäisenä, syynä kätkytkuolema. Voi niitä kyynelten määriä, mitä vuodatin, kun tuon tyttövauvan isä kantoi pientä arkkua käsivarsillaan. Aivan sanoinkuvaamattoman kamalaa ja surullista. Tämän tapauksen jälkeen aloin itse paijaamaan heti masuani ja pelko nousi itsellekin; entä jos näin kävisi omalla kohdalla? Miten tuosta voisi enää mitenkään selvitä? Tiedän sen, että murehtiminen ei auta, mutta nyt kun itse olen tulossa äidiksi, auttamattakin tulee mietittyä kaikkea. Voi kunpa tämä meidän pieni aarteemme saisi suojelusenkeleitä ympärilleen ja hän saisi olla se, joka saattelee meidät vanhemmat haudan lepoon. Kenenkään vanhemman ei kuuluisi joutua hautaamaan omaa lastaan, se ei vain mene mitenkään oikein päin. Valitettavasti näin kuitenkin käy aina välillä, vaikka epäoikeudenmukaistahan se on.

Huh. Ehkä yritän nyt vähän piristää itseäni ajattelemalla jotain muuta. Poden heti huonoa omaatuntoa, jos oloni on murheellinen tai stressaantunut - en haluaisi millään, että olotilani vaikuttaisi pienokaiseen millään tavalla. Yritänkin siis samantien piristää itseäni jollain, jotta saisin hymyn huulilleni takaisin. Usein sen hyvän mielen palauttaa pienten vaatteiden hypistely tai oman masun katselu silloin, kun pieni siellä touhuaa omiaan. En tiedä nyt mitään sen suloisempaa kuin ne potkut ja möyrimiset, mitä meidän vaavimme itse aiheuttaa <3 Tänäkin aamuna sängyllä makoillessamme laitoin L:n käden masulleni ja hän tunsi, kuinka pikkumies laittoi parastaan ja potki kunnon monotuksia. Sen kyllä huomaa, että hänen voimansa on kyl vahvistuneet, kun iskutkin tuntuu entistä voimakkaampina. Potkut tuntuu myös hyvin ylhäällä, joten voisin uskoa, että pikkuisemme on saattanut jo kääntyä raivotarjontaan. Eiköhän se kuitenkin selviä huomisella lääkärineuvolakäynnillä.

Mulla on muutamia asioita, joita meinaan kysäistä lekurilta huomenna. Yksi asia, mikä mua erityisesti on vaivannut, on sormien nivelten särky ja puutuneisuus. Välillä haarukkaa pideltäessä alkaa sormiin sattumaan niin kovin, että en jaksa kannatella enää sitä kädessäni. Käsistäni tuntuu tällöin katoavan myös voimat, enkä jaksa nostaa mitään kevyttäkään asiaa hetkeen. Aion myös kertoa selästäni, joka on NIIIN älyttömän kipeä välillä, että itkuhan siinä pääsee. Oon yrittäny käyttää serkulta lainaamaani Anita belt-tukivyötä, mutta sekään ei tunnu auttavan. Mietinkin, jos sitä kokeilis lämmittää kauratyynyä ja laittais sitä hetkeksi alaselälle. Harmi, kun tuota selkää ei käsittääkseni saa oikein hieroakaan nyt raskauden aikana. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Me aiotaan tuon L:n kanssa osallistua tänään Turussa järjestettävään Tietoa tuleville vanhemmille -iltamaan, jossa tänään on aiheena raskaus- ja imetysajan ravitsemus sekä vanhemmaksi syntyminen; mitä lapsi tarvitsee vanhemmiltaan? Näitä ilmaisia luentoja järjestetään neljä kertaa ja ihan mielellään menen kyllä kuuntelemaan näitä juttuja. Saahan siellä myös samalla tavata muita masuilijoita, mikä on myös kivaa. :)

rv 27+0 ja loppukolmannes starttaa

Tänään on nyt jänskä päivä, kun viimeinen kolmannes lähti käyntiin oikein rytinällä. Vaikea jotenkin uskoa, että nyt ollaan siis jo tässä vaiheessa. Vielä muutama viikko sitten ajattelin, että kuluispa tää aika nyt vaan nopeempaa, mut tänään iski melkein pakokauhu, että pianhan tässä lähetään jo synnyttämään!

Tää päivä on menny taas niin nopeesti, ku oon pitäny itteni kiireisenä siivoamisen, pizzanteon ja pyykkäämisen parissa. Ehkäpä siis päivittelenkin huomenna paremmin näitä kuulumisia. Siirrynkin tästä vielä hetkeksi Suomen huippumalli haussa -ohjelman pariin ja siitä sitten tuon miekkosen kanssa saunomaan.

rv 26+4, väsyttääää....

Täs on nyt ollu muutaman päivän taukoa kirjoittamisesta, kun oon ollut aikamoisesti väsynyt eikä oo jaksanu kirjotella tänne mitää ihmeellistä. Oon ollu kaksi päivää luokanopettajan sijaisena yhdessä koulussa ja se on vähä imeny musta mehuja pois selkeästi. Nää oli siis kakkosluokkalaisia naperoita, joten ihan hellyyttäviä kyllä olivat, vaikka muutaman kanssa hermot meinas kyllä kärvähtää. Sain kyllä pidettyä yllättävän hyvin luokan kurissa, vaikka varmasti olin hieman hämmentävän näköinen mahani kanssa. Lapset hämmästelivät mahaani silmät suurina ekana päivänä, mutta toisena päivänä uskalsivat tulla jo halaamaan :) Kyselivät jo kovaa perääni, että milloin tulen uudestaan opeksi. Lokakuussa ainakin yritän mennä tekemään vielä yhden kahden päivän sijaisuuden, joten silloin sitten seuraavan kerran. Saatan olla jo aika jättipallo siihen aikaan, joten saa nähdä miten mä sinne luokkaan lyllerrän :)

Tuolla koulumaailmassa kyllä huomaa selkeästi sen, kuinka erilaisia lapset onkaan. Toiset ovat hyvinkin rauhallisia ja tunnollisia, kun taas toisista lapsista huomaa, että heillä ei ole minkäänlaista kunnioitusta aikuisia kohtaan. Itseäni alkoi mietityttää kovasti näiden päivien jälkeen oman lapsen kasvatus - kuinka hankalaa siitä voi tullakaan. Sitä on tullu ajateltua monesti muita vanhempia katsoessa, että noin en sitten ainakaan tee oman lapseni kohdalla, mutta entä sitten, kun se tilanne tulee itselle todella eteen - sortuuko sitä lopulta kuitenkin samoihin juttuihin kuin nämä muut vanhemmat ovat toimineet. Helppohan se on nyt etukäteen sanoa yhtä sun toista, mutta sitten tosipaikan tullen sitä voi itse toimia täysin omia aiempia periaatteita vastaan. Eihän sitä voi tietää. Lapsuuteni neuvolatäti näki minut eilen kaupassa (olen siis kotikonnuillani tällä hetkellä) ja sanoikin minulle onnittelujen jälkeen, että "Muista kasvattaa lastasi rakkaudella". Eiköhän se tuossa olekin sitten jo tiivistettynä, miten tullaan mieheni kanssa toimimaan. Vedetään siis yhtä köyttä loppuun asti omista mahdollisista näkemyseroista huolimatta ja rakastetaan lastamme asettamalla rajoja.

Masuasukki on tässä vetänyt semmostakin rallia jälleen tuolla masun puolella, potkuja satelee yllättävän ylös, joten kyllä se sf-mitta (kohdunpohjamittaus) aika ylhäällä jo huitelee. Ensi tiistaina onkin neuvolalääkäri, joten eiköhän se siellä sitten taas selviä. Toivottavasti ei liikuta yläkäyrien tuntumassa, sillä mua alkaa pikkuhiljaa jo pelottamaan jättimahat ja jättivauvat...Mut joo, pääasia on, että pikkuinen on terve ja voi siellä hyvin. :)

Voi hitsi vieköön, ku tää mun selkäkin särkee ihan koko ajan. Pitäis varmaan käyttää serkulta lainaan saamaani tukivyötä, mut jotenkin se aina sit vaan unohtuu. Luulen kyllä, että tulee aika tuskainen loppuraskaus tän selän suhteen, kun masu se vaan kasvaa kasvamistaan ja painotaakka sen kuin lisääntyy. Raskaana oleville naisille pitäis kehitellä joku tukilasta tai -teline, johon ne vois aina asettua :D Selän suoristaminen tuntuu aina välillä meinaan auttavan, mutta kun ei sitäkään kauaa jaksa suoristella.

Mut joo, jos sitä menis TAAS syömään. Loputon nälkä vaivaa koko ajan :D

rv 26+0 ja kehon muutokset

Nyt on taas yksi vierähtänyt käyntiin eli 27. viikko lähti rullaamaan. On aina jännää lukea joka viikon kehitysvaiheista ja kokoarvioista eri raskaussivustoilta, tekee paljon jännittävämmäksi tän oman odotuksen, kun tietää miten se pieni siellä juuri nyt on kehittymässä.

http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-27/

Kuten otsikkoni antoi vähän jo ymmärtää, niin ajattelin nyt kirjoitella tähän vähän kehon muutoksista, mitä tää raskaus on saanut aikaan. Asia, mikä on sanomattakin selvää on se, että paino on päässyt nousemaan jo hyvin reippaasti - tähän mennessä puntarin lukemat näyttää n. 63kg, eli n. 9 kg on paino päässyt nousemaan tämän raskauden aikana. Alkuraskaudessa paino ei noussut oikeastaan yhtään, ihan vain 1-2kg, josta suurin osa on varmasti pelkkää turvotusta. Neuvolatätini sanoi minulle heti ekalla äitiysneuvolakäynnillä, että kohdallani paino saisi nousta n. 15 kg, sen yli ei saisi mielellään mennä. Nyt kuitenkin näyttää vähän siltä, että tuo 15 kilon rajapyykki tullaan rikkomaan aika helposti, onhan tässä vielä 14 raskausviikkoa jäljellä. Toki suurimmat painonnousuviikot ovat osaltani jo pian takana päin (ainakin kuulopuheiden perusteella), joten saa sitten nähdä, millä tahdilla tämä paino tästä vielä kapuaa. Toivottavasti en mene rikkomaan uusia painokymmenysluokkia, mutta en siitä haluaisi ottaa itselleni turhaa stressiäkään - harvoinhan sitä raskaana ollaan. Stressi ei myöskään tee pikkuiselle hyvää, joten ehkä yritän unohtaa liian tarkat kalorinlaskennat kuitenkin tässä kohtaa - syöminen on liian ihanaa!

Alkuraskaudessa muistan sen, kuinka hiukset tuntui rasvoittuvan jo päivässä, mutta nyt asiat on kuitenkin jo muuttunu. Tänä päivänä hiuksia ei tarvitse pestä läheskään yhtä paljon kuin ennen, ne pysyy siis huomattavasti tuuheampina ja puhtaamman tuntuisina mitä ennen raskautta. Kiilto on myös palannut jo hiuksiin, mikä oli taas alkuraskaudessa kadoksissa.

Ihoani olen myös ihmetellyt suuresti. Luulin aluksi, että raskaus saa ihoni kukkimaan näppyjä, mutta toisin on käynyt, sillä ihostani on tullut melkein parempi, mitä koskaan ennen. Tuntuu, että ihossani on oikea raskauden hehku, jos sen näin voi sanoa. Vaikka ihoni on hyvässä kunnossa, olen silti kuin kalkkilaivan kapteeni vaalean hipiäni kanssa - en ole ottanut kertaakaan aurinkoa koko kesän aikana. Mua vaan ei oo napannu istua kuumassa auringossa paahtamassa itseäni tän mahan kanssa, vois olla liian tukalaa mulle. Oonkin siis viettäny mielelläni tän kesän varjojen alla, kun muut on kärvistelly auringossa rusketusraitoja toivoen.

Yks asia, mikä mua hieman jo nolostuttaakin on mun mahan karvaisuus. Mun mahasta on tullu ihan järkyttävän karvainen - tää on siis täynnä tämmöstä vaaleaa haituvakarvaa, jotka on koko ajan pystyssä. Mun navan ympärille on taas kasvanu tummempia pitkiä karvoja, mitkä on myös tosi ällöttäviä. Mun mieskin aina naureskelee mun masukarvoille ja sanoo, että näytän pyöreän masuni ja levinneen napani kanssa joltain kuuskymppiseltä kaljamahaiselta mieheltä. Tosi kiva. Oon siis varmasti tosi puoleensavetävän näköinen L:n (mieheni) silmissä. Niin ja siis tähän napaan palaten, mulla oli aiemmin napakoru, mutta otin sen rv 12 paikkeilla pois, kun se ei vaan mun mielestä sopinut mulle enää. Nyt se napakorun reikä on venynyt ihan yli kauheen näköiseksi ja on ihan punainen ja kiiltävä viiru. Hyi. Voisinkin joku kerta hauskuuttaa teitä ja laittaa ehkä jopa kuvan tänne siitä.

Sitä mä oon kyl suuresti ihmetellyt, et miks mun tissit ei oo kasvanu siis oikeesti yhtään. Nää on samat pienet tissit, mitkä oli ennen raskauttakin. Olisin voinu kyl uskoo, et kyl nää viimeistään nyt lähtee kasvamaan, kun painoakin tulee ja hormoonit hyrrää, mutta ei. Muutoksia niissä oon kyl kuitenkin huomannu siinä, et nyt mulla on alkanu tulee pieniä määriä maitoa. Siis se määrä on ihan vain jotain pari tippaa, mut kuitenkin, näin tapahtuu joskus useasti päivässä. Öisin se on kuitenkin pahinta, aina aamulla herätessä on yöpaidan etumus läiskillä, heh..

Hmm, onkohan mulla jotain muita muutoksia tullut. Noh, raskausarvista sen verran, et niitä mulla ei vielä oo tullu, muuta kuin lantiolle pikkuhousujen rajalle kaks vaaleaa viirua. Ne ei siis näy kyl minnekään, et ei ne mua haittaa. Oon aika ahkerasti rasvaillu mahaa Biothermin Biovergetures-rasvalla, jonka pitäis ehkäistä ja korjata raskausarpia. Oon myös välillä laittanu apteekista saatavaa Ceridalin öljyä masulle, se jättää muutenkin ihosta tosi kivan tuntusen, ei yhtään öljyisen siltikään. Toivotaan siis, että pahemmilta seepraraidoilta siis vältytään.

Nojoo, nyt ei enää tuu mieleen mitään sen suurempaa. Selkä on nyt niin kipeä, että pakko mennä makoilemaan taas hetkeksi. Pikkuinen viihdyttää mua taas potkimalla ja tärisyttämällä mahaa - on se niin ihanaa katseltavaa :) Ei siis haittaa yhtään tuo makoilu, kun on viihdyttäjäkin omasta takaa!

TJ 100

Tämä on nyt ihan pikapostaus, mutta pakko silti päivittää: tänään tosiaan on jäljellä 100 päivää laskettuun aikaan. Eiköhän nämä päivät tästä kulu varsin nopeasti, vaikka eilen mulla olikin viimeinen työpäivä.

Oon just mun vanhempien luona kyläilemässä, kun tuolla miehelläkin alkoi jo kauan odotetut "kesälomat". Käytiin tuossa justiin ulkosaunassa löylyttelemässä ja voin kyl sanoo, että tää meidän pikkumies on kyllä saunonu jo aika monta kertaa. Ollaan aikamoisia saunojia, joten pikkuinen on saanut totutella tähän tapaan jo masussani. Kyllä se siellä masussa potkutteli menemään löylyissä :)