Taas on vierähtäny uudet viikot käyntiin oikein vauhdilla. Oon ollu tosi kiireinen viime päivinä, kun oon yrittänyt lueskella kasvatustieteiden yhteen tenttiin, joka mulla onkin tänään illalla. Tuntuu, et toi keskittyminen on ollu entistä haasteellisempaa nyt raskauden aikana. On koko ajan sellanen olo, et pitäis tehdä tälle kämpälle jotain, siivota, pyykätä tai valmistella jotain vauvajuttuja. Saa siis nähdä, miten tuo tentti sujuu. Vähän on sellanen kutina, että ei se ihan nappiin tule menemään, mutta käydään nyt katsomassa. Tää on siis mun ensimmäinen yliopistotasoinen tentti, johon osallistun. Voi siis hyvin olla, et joudun sitten uusimaan tuon tentin joskus hamassa tulevaisuudessa jahka sitten kerkeän vauvan hoidolta.
Eilen oli jälleen perhevalmennusta, jossa tällä kertaa käytiin synnytystä tarkemmin läpi. Tässähän tarttis oikeasti vähän alkamaan miettiä sitäkin asiaa - mitä kivunlievitystä haluaa, ponnistusasentoja yms. Eiliseen asti oon miettiny ottavani epiduraalin + ilokaasua, jos se vain mulle sopii, mutta eilinen sai mut vähän miettimään uudestaan tota epiduraalia. En tiedä sit, että johtuiko se sen neuvolatädin jostain hieman kielteisestä asenteesta, mut se sai mut todella epäröimään epiduraalin ottoa. Oon muutenkin tosi piikkikammoinen ihminen, joten se epiduraalin ja tipan laitto vähän karmii. Mulla on siis todella karkailevat suonet, eikä verikokeen otto oo ikinä helppoa, joten tuo tippakin mietityttää. He eivät varmaan sais mulle laitettua ollenkaan sitä, kun verikokeen otossakin yleensä pari hoitajaa käy testaamassa noita mun suonia usein siinä onnistumatta. Siinä on käytetty kaikenmaailman siipineulat, lapsille soveltuvat neulat, kämmenselän päältä otettava näyte yms., mutta ei - se on ihan mahdoton projekti.
Mut tosiaan tohon epiduraaliin palaten. Sehän on hirveän yleinen kivunlievitysmuoto synnytyksessä ja kuulemma n. 60% synnyttäjistä ottaa sen, nykyään varmaan enemmänkin. Ei se siis sinänsä mikään huono juttu voi olla. Synnyttäneet naiset, jotka on sit päätyny ottamaan lopulta epiduraalin, ovat kuvanneet sitä epiduraalin jälkeistä olotilaa kuin taivaaksi, kun ei tunne mitään kipuja. Kuulostaa houkuttelevalta. Asia mikä ei mua sitten taas houkuta on se, että en ehkä pysty kävelemään epiduraalin laiton jälkeen, saatan saada monen päivän kestävän älyttömän pääsäryn, ponnistustarve katoaa täysin (mikä ei varmaan oo hyvä sillon, ku tarttis oikeasti ponnistaa se vauva ulos) ja sit se saattaa lisäksi vaikuttaa imetyksen aloittamiseen negatiivisesti. Taisi siinä olla kyllä jotain muutakin, mutta nyt en vain muista.
Ähh, nyt on pää ihan sekaisin. Täytyy kyllä nyt vielä miettiä tarkemmin noita asioita. Nyt palaan vielä hetkeksi opiskelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti