rv 30+0

Hui! Nyt on siis 30+0 raskausviikkoa sitten saavutettu - mihin tää aika on oikein mennyt? Tuntuu toisaalta, että olisin ollu jo ikuisuuden raskaana, mutta silti tuo lukema kuullostaa ihan hurjalta! Seuraavan kerran kun kymppi napsahtaa, on jo siis laskettu aika saavutettu. Miten me ollaankin jo tässä vaiheessa? Enää ei siis olisi kuin seitsemän viikkoa siihen, että jos pikkuinen päättäisi syntyä 37+0, synnytystä ei pidettäis enää ennenaikaisena. Hurjaa! Tässä saatetaan siis olla alle kahden kuukauden päästä siis jo synnärillä pusertamassa. Ei voi ikinä tietää. Pitää alkaa varmaan pikkuhiljaa alkaa miettimään tota sairaalakassin sisältöäkin ja sit pikkuisen kotiintulovaatteita. Kirjoittelen niistä varmaankin sitten ihan erikseen.

Oli kyl todella kiva viikonloppu, sillä käytiin mun miehen kanssa mun vanhempien luona Pohjanmaalla. Äitini osti meidän pikkuselle kylpyöljyt, talkit sun muut voiteet, joten niistä ei tarvitse enää murehtia. Hän oli ostanut myös sitterin, vauvapeiton sekä pikkumiehen farkut. Tuo sitteri tulee kyl varmasti välillä tarpeeseen, jos meidän pikkuherra siinä vain viihtyy. Ei sitä oikein vessaankaan mennä käymään vauva sylissä, heh. Sain samalla reissulla myös talvitakin, jota ei kyllä ole ulkonäöllä pilattu, mutta ajaa asiansa vallan mainiosti - ei tätä mahaa nimittäin mahduteta mihinkään kauniisiin talvitakkeihin! En ole löytänyt mistään mulle sopivaa äitiystakkia, joten päädyin sitten vain tyytymään useampaa numeroa isompaan malliin.

Saatiin myös käyttöön äitini perintökehto, jonka hän on saanut omalta isoisältään (muistaakseni). On ihanaa nukuttaa pikkuista sitten siinä hänen ensimmäiset yöt. Ei olla siis heti aluksi laittamassa häntä pinnasänkyyn. Olis kyl ollu ihanaa laittaa pikkuinen nukkumaan äitiyspakkauslaatikkoon, mutta kun ei sitä päätetty sitten lopulta ottaa, niin jää sekin sitten testaamatta. Ehkä tuo kehto on kuitenkin kivempi, sillä siinä saa tuudittaa häntä suloisiin uniin keinuttamalla.

Päänuppikin tuntuu nyt olevan paremmassa jamassa, kun pääsi vähän kotiseuduille käymään. Oli ihanaa käydä Pyhävuoren luonnossa lenkkimaastoissa kävelyllä äiskän ja suloisen pomeranian-koiramme kanssa ja rentoutua. Tuo ulkona oleminen tekee kyllä todella hyvää itselle, sen oon kyl nyt huomannut. Jos sitä on vain kotona sisällä nyhjöttämässä, ei siin kyl oikein mielialakaan kohene. Täytyy kyl sitten vauvan synnyttyäkin käydä mahdollisimman paljon vaunuttelemassa, jos vain kelit sen sallii, eikä pakkasrajat kohoa pilviin.

Huomenna onkin sit aamusta vuorossa neuvola. Saa nähdä, kuinka paljon taas tuo vaaka näyttää siellä. Mulla on ollu ihan älytöntä turvotusta viikonlopun aikana ja vaa'an mukaan olisin kahdessa päivässä lihonnut 2 kiloa, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. On vain outoa katsella, kun tuo paino heittelee niin paljon. Ja nää painot oon katsonut aamupainosta, että en kyllä tajua. Toivottavasti tää turvotus sitten jossain kohtaa laskee. Kihlasormuskin on tullut siirrettyä kaulaketjuun, on meinaan aikamoiset nakit nää mun sormet nyt.