Aamu lähti taas mukavasti käyntiin klo 06.00, kun pikkumies päätti masussa, että enää ei saa äiti nukkua. Kauhea potkiminen alkoi hetki, kun mieheni herätyskello herätteli häntä töihin. En tiedä sitten, että oliko poju potkutellut menemään jo hetken aikaa, itse kun en vielä ole heräillyt koviin töytäisyihin. Yöllä joutuu kuitenkin heräämään, jos haluaa vaihtaa nukkumisasentoa, mikä alkaa olemaan varsinainen projekti jo tässä vaiheessa raskautta ainakin mulle. Saa nähä mitä se on sitten kymmenen viikon kuluttua, huh! Selkä on niin kipeä jo nyt, että kyljeltä toiselle puolelle vaihtaminen teettää välillä kovaa tuskaa. Jalan väliin tulee laittaa aina tyyny ja masun alle toinen mahaa tukemaan. Mä oonkin vienyt meidän sängystä viidestä tyynystä neljä, ihan hyvä saalis siis :)
Odotan kyllä innolla sitä aikaa, että saan nukkua mahallani jälleen kerran, viime kerrasta onkin pian puoli vuotta jo aikaa. Luovuin siis mahalla nukkumisesta saman tien, kun sain tietää raskaudesta - se ei vaan tuntunut enää hyvältä kaiken sen turvotuksen takia, mikä nousi mulle hyvin nopeasti. Selällä nukkuminen ei tunnu myöskään hyvältä, kun tuntuu, että happi ei oikein pääse kulkemaan. Oon myös kuullut, että sitä ei hirveästi suositellakaan enää näillä raskausviikoilla. Ei siis paljon vaihtoehtoja ole jäljellä. Onneksi olen kuitenkin sen verran hyväuninen, että öisin tulee kuitenkin nukuttua asennosta huolimatta.
Tämä meidän viikari on kyllä niin vilpertti tuolla masussa, vähän väliä tunnen, kuinka käsi/jalka työntyy vatsanahkaa vasten ja sitten tuleekin monotussarja - milloin minnekin suuntaan. On kyllä niin sanoinkuvaamattoman ihanaa tuntea noita liikkeitä, kun tietää, että siellähän se oma pieni jälkeläinen ilmoittelee oloistaan. Vaikka nuo liikkeet välillä saattaa tuntuakin oudoilta ja hieman epämukaviltakin, en vaihtaisi näitä tuntemuksia mihinkään. On se sen verran ainutlaatuista olla kokemassa tällaista.
Nytkin on semmoinen show päällä, että voisinpa videokuvata teidänkin iloksenne tänne mahan möyrintää - pääsette tekin seuraamaan tämän pikkumiehen puuhasteluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti