Tuli tuossa keskiviikkona pyörähdettyä neuvolalääkärin vastaanotolla. Innolla odotin tuota käyntiä, sillä tuolla sai tietoa kohdunkaulan tilanteesta sekä lantiosta synnytystä ajatellen. Noh, olin toki ihan asennoitunut siihen, että kyllä siellä kohdunkaulalla jotain on ollut pakko tapahtua, sillä sukkapuikkokivut ja vihlonnat on kuulunu mun päivään hyvin pitkän aikaa jo. Neuvolalääkärin vastaanotolle kun menin, oli paikalla lääktieteen kandi ja oma neuvolalääkärini. Siinä sitten alkuhaastattelujen jälkeen siirryttiinkin tutkailemaan noita paikkoja ja kas kummaa - no change! Mitään ei ollut siis tapahtunut viimeisen sisätutkimuksen jälkeen, joka tehtiin mulle lokakuun puolella. Olin niin pettynyt ja turhautunut - tulisikohan tää raskaus nyt oikeesti menemään pari viikkoa yli? Syntyisikö meidän poikamme jouluaattona ja olisi vihainen meille lopun ikäänsä? Kaikkia ajatuksia tuo käynti siis aiheutti.
Tuomio oli siis tällainen: kohdunkaulan pituus 3cm, pehmeä (onneksi edes sitä...on toki ollut jo monta viikkoa) ja kiinni. Poitsun pää on myös hyvin ylhäällä, saa nähä millon lähtee laskeutumaan, jos laskeutuu siis ollenkaan.. Ostin eilen jumppapallonkin ihan sitä varten, jos sen päällä pomppiminen ja pyöriminen saisi lantiotani aukeamaan ja saisi tuota pikkumiestä myös laskeutumaan alemmas. Mene ja tiedä, onko siitä sitten tosiaan hyötyä. Lenkkeillyt oon todella paljon viimeisen parin kuukauden aikana, mutta siitä ei toistaiseksi ole ollut hyötyä. Päällimmäisenä mielessäni pyörii nyt siis se, että milloinkohan tää tulee syntymään (oon varmasti yliaikaiskontrollissa) ja pystynkö synnyttämään edes alakautta. Lantioni on kuulemma normaali, mutta jos yliaikaa mennään paljon, on vauvan koko varmasti myös huomattavasti isompi. Ja tietty tuo laskeutuminen voisi olla ihan hyvä juttu myös, ei kai sitä vauvaa muuten voi ponnistaa?
Huhhuh. Pieni angsti siis tähän väliin. Paino on myös noussut ihan reippaasti jälleen, mutta sille en selkeästi voi vain mitään. Neuvolatätini sanoikin kasvojeni turvahtaneen viime näkemästä ihan mukavasti, joten nesteitä on varmasti kertynyt kroppaan taas ihan mukavalla määrällä. En vain enää jaksa ottaa stressiä tuosta painosta, kun sille en selkeästi mitään voi tehdä. Sitten keväällä vain kovan treenin ja ruokavalion avulla kuntoon, jotta näyttäisin häissämme siedettävältä, heh...
Nyt on kyllä todella aikaansaamaton olo päällä. Pitäisi alkaa siivoomaan, lukemaan yhtä esseetä varten ja karjalanpaistikaan ei valmistu itsellään tuolla keittiön puolella. Olisi kyllä vielä vaikka mitä touhattavaa ja tekemistä ennen vauvan tuloa, että en meinaa perässä edes pysyä. Vaikka odotankin malttamattomana synnytyksen käynnistymistä ja vauvan tapaamista, huomaan silti sen, että aikaa me silti vielä tarvitaan. Haluan, että kaikki suursiivot ja kaapit on tyhjättynä turhasta tavarasta, kun vauva päättää tulla maailmaan. Näillä näkymin saamme kyllä ihan rauhassa vielä touhuta ja siivota - tuskin se vauva sieltä vielä on tuloaan tekemässä.
Vauveli on ollut tapansa mukaisesti hyvin vilkas ja vatsa sen kuin aaltoilee tämän pikkuherran toimesta. Mahtaakohan olla energinen ja aktiivinen vauva myös sitten, kun syntyy tähän maailmaan? ;) Pian sen sitten näemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti